Vuosien saatossa olen osallistunut lukuisiin tilaisuuksiin, joissa on pohdittu ja hahmoteltu sivistyksen käsitettä. Myös työpaikallani, yliopistolla, kysymys sivistysyliopistosta nousee yhä uudelleen esille. Sivistyksen sanotaan olevan uhattuna. Sitä uhkaavat kapea-alaisuus ja pitkälle menevä erikoistuminen eli toisin sanoen työn, toimenkuvien ja katsomusten kaventuminen.

Aisteja turruttava mediapauhu ei ole hyväksi sivistykselle. Lyhytnäköinen hyötyajattelu ja kapeakatseinen voitontavoittelu ja tulosvastuullisuus näivettävät sivistyksen. Kiire, hätä ja hoppu estävät tehokkaasti ihmisyksilön sivistyspyrkimyksiä. Armoton kilpailu työpaikoista, häikäilemätön vallan- ja voitontavoittelu ja ihmisten välineellinen suhtautuminen toinen toisiinsa ovat myrkkyä sivistykselle. Onhan sivistys myös myötätuntoista, avuliasta ja kunnioittavaa suhtautumista kanssaihmisiin.

Sivistystä täytyy vaalia, kehittää ja uudistaa ajan vaatimusten mukaan. Jos ajan suunta on pois sivistyksestä, sivistyksen tehtävänä on vastustaa tällaista kehitystä. Sivistys on tarpeen varsinkin silloin kun se on ahtaalla. Sivistyksen vaaliminen edellyttää sivistystä. Sivistystä on ymmärrys sivistyksen tärkeästä merkityksestä inhimillisessä (huom!) elämässä. Sivistys ei kuitenkaan edellytä korkeaa koulutusta, eikä ole sama asia kuin kirjasivistys. Koulutus voi aivan hyvin toimia myös sivistystä vastaan. Silloin koulutus ei avarra koulutettavan näköaloja ihmiselämään, ei kehitä monipuolisesti koulutettava inhimillisiä kykyjä, ei anna aineksia hyvään elämään, itsenäiseen mielipiteen muodostukseen, moraalisessa mielessäkin kelvolliseen toisten ihmisten ja muiden elävien olentojen kohtaamiseen – sydämen sivistykseen!

Sivistys on sivistyksen paikkoja, tiloja ja tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa humaanin kanssakäymisen merkeissä ja voivat yhdessä luoda itsestään monipuolisesti sivistyneitä inhimillisiä olentoja. Monipuolinen sivistys merkitsee inhimillistä kasvua. Sivistyksen kasvuvoimia ovat tiedot, taidot, taiteet; eettiset, moraaliset ja yhteiskunnalliset pohdiskelut; mielen ja kehon monipuolinen harjoittaminen; avoin ja utelias suhtautuminen tuttuun ja vieraaseen; luonnon ja kulttuurin rikkauden vaaliminen; perinteiden kunnioittaminen mutta myös innokas uusiin virtauksiin tutustuminen.

Miten vaalia sivistystä Sastamalassa? Vastaus kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään: Sastamalan Opistossa! Sen opetustarjonta kattaa kaikki inhimillisen sivistyksen perustekijät. Kukin voi muodostaa niistä itselleen mieluisan sivistyskattauksen. Vaikkapa näin: Kirjallisuutta Pukstaavin tai kirjastojen lukupiireissä, ranskan kieltä Mouhijärven Uotsolassa, kehon hallintaa ja rentouttavaa venyttelyä Keikyän Pehulassa, ruokakulttuuria Kiikoisten seurantalolla, keramiikkaa ja muita käden taitoja Vammalan Uosson pajassa, luovaa kirjoittamista Suodenniemellä, yhteyksiä ympäri Eurooppaa Sastamalan Opiston kansainvälisten hankkeiden puitteissa, jne., jne.

Tarjolla on 500 kurssia ja 24.000 tuntia opetusta. Siis lähes saman verran tunteja kuin Sastamalassa on asukkaita!

Sastamalan Opisto on muiden suomalaisten kansalais- ja työväenopistojen lailla sivistyksen paikka parhaasta päästä. Missään muussa oppilaitoksessa sivistystä ei vaalita niin monipuolisesti kuin kansalaisopistossa. Monipuolisen sivistyksen kannalta kansalaisopistot ovat vertaansa vailla. Suomalaisessa kulttuurissa kansalaisopistojen merkitys vertautuu peruskouluun ja kirjastolaitokseen. Jos metsät ovat Suomen arvokkain luonnonvara, niin kansalaisopistot ovat maan arvokkainta sivistysomaisuutta. Kiitos jokamiehen oikeuksien, jokainen voi nauttia suomalaisista metsistä. Kiitos valtion ja kuntien tuen, jokainen voi nauttia suomalaisten kansalaisopistojen tarjoamasta sivistyksestä. Kiitos sivistyneiden suomalaisten, joka kunnassa toimii kansalaisopisto.

Sastamalan Opisto on nimeään myöten sastamalalaisuuden edelläkävijä. Lähes jokaisena syys-, talvi- ja kevätpäivänä opiston kurssit saattavat kuntalaisia yhteen sivistyksen merkeissä. Moni käy vain oman kulmakuntansa kursseilla, mutta yhä useampi on myös oivaltanut sen ilon, minkä jollakin toisella Sastamalan kulmalla – tai peräti Kiikoisissa ja Laviassa – järjestetty kurssi voi tarjota, kun voi ikään kuin bonuksena tutustua uusiin ihmisiin yhteisen sivistysharrastuksen merkeissä. Sastamalan Opisto onkin merkittävä ja edellä käyvä Sastamalan asukkaita todella yhdistävä “aitosastamalalainen” tekijä.

Matkat toki lisäävät kustannuksia, mutta niitä voi alentaa käyttämällä polkupyörää tai järjestämällä kimppakyytejä. Polkupyörä tarjoaa vielä yhden lisäbonuksen: kunnonkohotuksen ja antoisan suhteen ympäröivään luontoon ja maisemaan.

Sastamalan opiston omistaa Sastamalan kaupunki. Kiikoinen ja Lavia ovat mukana yhteistyösopimuksella. Kaikki suomalaiset veronmaksajat osallistuvat rahoitukseen valtionavun välityksellä. Rahoituspohja on hyvä, mutta lisä ei olisi pahasta. Silloin lukukaudet voisivat olla pitempiä, ehkä voitaisiin saada aikaan myös kesälukukausi. Työnantajien sponsorirahat olisivat vallan mainio asia. Myös työnantajille, sillä virkeät ja monipuolisesti sivistyneet työntekijät ovat toki oivallisia työntekijöitä. Sastamalan Opisto ei ole mitenkään vähäinen työhyvinvointia edistävä tekijä. Ja ovathan mielenvirkistys ja itsensä kehittäminen tärkeitä asioita myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana työelämässä.

Sastamalan Opiston vaaliminen on sivistyksen vaalimista – sivistyksen vaaliminen on Sastamalan Opiston vaalimista. Mitä ahtaammalla sivistys on, sitä suurempi syy on panostaa Sastamalan Opistoon, Sivistys-Sastamalan perustekijään! Vastuu ei ole vain kunnalla ja muilla opiston suurilla rahoittajilla, vaan jokaisella sastamalalaisella. Mitä enemmän opiston kurssit vetävät väkeä, sitä suotuisammin voi ja kehittyy paitsi Sastamalan opisto ennen muuta sastamalalainen sivistys ja sen myötä yleinen hyvinvointi Sastamalan lähes 25.000 asukkaan keskuudessa!